Käytämme evästeitä, jotta voimme varmistaa, että sivumme palvelevat sinua mahdollisimman hyvin. Jos jatkat muuttamatta asetuksia, oletamme sinun hyväksyvän evästeiden käytön verkkosivuillamme.

TIESITKÖ TÄMÄN HELMISTÄ?

Kirjoittanut admin 24.04.2017 0 Kommetteja

 

 

    Mikä ero on aidolla/luonnon helmellä ja viljellyllä helmellä?


Luonnonhelmi saa alkunsa sattuman kautta, kun jokin vieras ärsyke (esim. hiekanmurunen tai loinen) joutuu vahingossa simpukan sisälle. Simpukka suojaa itseään alkamalla kehittää ärsykkeen ympärille kovaa helmiäisainetta. Näin syntyy aito, eli luonnonhelmi.
Viljellyn helmen synty on samantapainen, erona vain se, että ihminen istuttaa tarkoituksella ärsykkeen simpukan sisään. Tämän ärsykkeen simpukka sitten päällystää helmiäiskerroksella.
Markkinoilla ei ole juurikaan luonnonhelmiä niiden harvinaisuuden ja tavattoman kalliin hintansa takia.


    Merivesihelmet ja makeanvedenhelmet


Viljeltyjä helmiä on kahdenlaisia: merivesihelmiä ja makeanvedenhelmiä. Merivesihelmet syntyvät nimensä mukaisesti merivedessä elävissä simpukoissa. Makeanvedenhelmiä tuottavat simpukat puolestaan elävät suolattomassa vedessä.
Merivedenhelmen ja makeanvedenhelmen pääasiallinen ero on simpukkaan istutettavan ärsykkeen koossa. Merivesisimpukan sisään asetetaan toisen simpukan kuoresta sorvattu pallo, jonka simpukka sitten päällystää helmiäisellä. Makeanveden simpukan ärsyke on puolestaan pieni simpukan soluvaipan palanen. Tämän vuoksi makeanveden helmet ovat lähes läpeensä helmiäistä ja tästä syystä erittäin kestäviä käytössä. Samasta syystä se myös muistuttaa eniten aitoa luonnonhelmeä.

 

 

                                             

 

 

  Etelänmeren helmet

Etelänmeren helmet ovat kooltaan paljon tavallisia merivesihelmiä suurempia, tavallisesti 10-20mm. Niitä kasvattava simpukka Pinctada maxima voi kasvaa jopa 30 cm:n mittaiseksi ja painaa yli viisi kiloa.

Etelänmeren helmissä helmiäiskerros on yleensä erittäin paksu ja niiden värikirjo on runsas. Ne ovat erittäin kauniita ja kallisarvoisia.

 

 

  Tahitin helmet

Etelänmeren alueella viljellään myös mustahuulista Pinctada margaritifera simpukkaa, joka tuottaa helmiä luonnollisen mustan, vihreän ja sinertävän eri sävyissä.  Pääasiallinen viljelyalue on Tahiti, jonka mukaan helmet ovat myös saaneet kutsumanimensä.

 

 

  Jäljitelmät eli keinotekoisesti valmistetut helmet

Helmen jäljitelmiä valmistetaan useista eri materiaaleista esim. muovista, lasista ja helmiäispalloista, jotka on päällystetty eri tavoin.  Jäljitelmähelmet eivät siis ole muodostuneet simpukan sisällä kuten luonnonhelmi tai viljelty helmi.

Yksinkertaisimmillaan jäljitelmät valmistetaan muovista. Aidon helmen painoa voidaan jäljitellä käyttämällä lasia tai muita raskaampia materiaaleja. Laadukkaammat jäljitelmät voidaan päällystää esim. kalansuomu- tai muulla vastaavalla hohtoa sisältävällä uutteella. Tunnetuimpia pinnoitettuja jäljitelmähelmiä ovat Majorica-helmet

 

 

   Miten erottaa jäljitelmät?

Jäljitelmät näyttävät usein ”liian” täydellisiltä. Viljellylle tai aidolle helmelle tyypilliset pintavirheet ja värivivahteet puuttuvat. Jäljitelmähelmet ovat myös painonsa puolesta joko” liian painavia” tai ”liian kevyitä”.

Ns. hammastesti on asiaan perehtymättömänkin helppo tehdä: helmeä hangataan kevyesti hammasta vasten. Yleensä viljelty tai aito helmi tuntuu selvästi karhealta, kun taas jäljitelmä liukuu vaivattomasti hammasta vasten eikä ota vastaan.

Helmiä voidaan tutkia myös mikroskoopilla ja luupilla. Jo 10x suurennoksella voi erottaa jäljitelmähelmen rakeisen pinnan. 50x suurennoksella rakeisuus muuttuu pieniksi kuopiksi, mikä on varma jäljitelmän merkki.

Aidon tai viljellyn helmen pinta näyttää hyvin tasaiselta ja oikeissa valaistusolosuhteissa voi näkyviin saada myös vyöhykkeisen, suomumaisen pinnan.